KKO:2000:37
- Asiasanat
- Oikeusvoima, Syyte
- Tapausvuosi
- 2000
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R99/615
- Taltio
- 447
- Esittelypäivä
Käräjäoikeus oli tuominnut R:n rangaistukseen henkilöauton luvattomasta käytöstä. Tuomio tuli lainvoimaiseksi. Uudessa oikeudenkäynnissä syyttäjä vaati R:lle rangaistusta törkeästä liikenteen vaarantamisesta, liikennerikkomuksesta, liikenteen vaarantamisesta ja ajo-oikeudetta ajosta.Teot kuuluivat tapahtumasarjaan, joka oli saanut alkunsa auton luvattomasta käyttöön ottamisesta, mutta jälkimmäinen syyte ei aikaan, paikkaan tai muihin teko-olosuhteisiin nähden tarkoittanut sitä aikaisemmassa syytteessä tarkoitettua tekoa, josta R jo oli tuomittu rangaistukseen. Tuomio ei estänyt tutkimasta uusia rangaistusvaatimuksia. Vrt. KKO:1999:36 KKO:1998:151 , KKO:1998:42
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Syyte Heinolan käräjäoikeudessa
Virallinen syyttäjä vaati R:lle rangaistusta Heinolassa 3.5.1998 tehdyistä rikoksista seuraavan syytteen mukaisesti:
"1. Luvaton käyttö
R on ajettuaan Heinolasta luvallisesti Lahteen K:n omistaman henkilöauton ottanut sen luvattomasti käyttöönsä käynnistämällä sen haltuunsa sieppaamillaan auton avaimilla ja ajamalla autolla kohdissa 2 ja 4 kerrotuin tavoin.
2. Törkeä liikenteen vaarantaminen
R on poliisia paetessaan kuljettanut aamuyöllä K:n omistamaa henkilöautoa Vierumäeltä ajoreittiä valtatie 4 - tie 140 - Kaivokatu - Koulukatu - Torikatu - Lampikatu - A.F. Airon katu - Ratakatu - Urheilukatu - ym. katuja käyttäen. Tällöin hän on rikkonut tahallaan tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja määräyksiä käyttämällä ajonopeutenaan valtatiellä 4 ainakin noin 160 - 180 kilometrin tuntinopeutta, tiellä 140 noin 130 - 140 kilometrin tuntinopeutta ja Kaivokadulla noin 90 - 100 kilometrin tuntinopeutta, vaikka suurimmiksi sallituiksi nopeuksiksi oli liikennemerkein osoitettu valtatie 4:llä 120 kilometriä tunnissa, tiellä 140 60 ja 50 kilometriä tunnissa ja Kaivokadulla 40 kilometriä tunnissa.
Lisäksi R on mainituilla muilla kaduilla, joilla suurin sallittu nopeus kaupungin keskustassa on 40 kilometriä tunnissa ja muutoin 50 kilometriä tunnissa, käyttänyt erittäin suurta ylinopeutta ajamalla kertomansa mukaan niin kovaa kuin hän pystyi, ajanut Torikatua kiellettyyn ajosuuntaan ja ylittänyt Lampikatua ajaessaan risteävän Siltakadun punaisen valon palaessa hänen ajosuunnassaan liikenneopastimissa.
Kerrottu R:n menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle varsinkin, kun hänen kuljettamassaan autossa on ollut yksi henkilö matkustajana.
3. Liikennerikkomus
R on mainittua ajoneuvoa valtatiellä 4 kuljettaessaan jättänyt pysäyttämättä ajoneuvon poliisimiehen antamasta merkistä.
4. Liikenteen vaarantaminen
R on kuljettaessaan sittemmin iltapäivällä Ala-Räävelintiellä kohdassa 1 lähemmin kerrottua ajoneuvoa laiminlyönyt sovittaa ajoneuvon nopeuden sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellytti.
R:n varomaton menettely on ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa liikenneturvallisuudelle ja sen seurauksena hän on alamäessä oikealle kaartavalla tieosalla menettänyt ajoneuvon hallinnan, jolloin ajoneuvo on kulkeutunut ajoradan ulkopuolelle, missä se on törmännyt isoon puuhun. Tapahtuman johdosta ajoneuvo on vaurioitunut ja siinä matkustajana olleet henkilöt ovat saaneet vähäisiä vammoja.
5. Ajo-oikeudetta ajo
R on kuljettanut henkilöautoa yleisillä teillä, vaikka hänellä ei ole ollut sen ajo-oikeutta."
Syyttäjä luopui sittemmin 1-kohdan mukaisesta syytteestä, koska R oli jo Lahden käräjäoikeudessa 5.11.1998 tuomittu tässä kohdassa tarkoitetusta luvattomasta käytöstä.
Vastaus
R vaati, että syyte jätetään tutkimatta. Lahden käräjäoikeus oli 5.11.1998 julistamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla tuominnut R:n rangaistukseen K:n autoon kohdistuneesta luvattomasta käytöstä ja ratkaissut auton vaurioitumiseen perustuneen korvausvaatimuksen. Syytteen kohdissa 2- 5 kuvatut tapahtumat sisältyivät luvattomaan käyttöön.
Heinolan käräjäoikeuden päätös 10.12.1998
Heinolan käräjäoikeus totesi, että virallinen syyttäjä oli Lahden käräjäoikeudessa vaatinut R:lle rangaistusta luvattomasta käytöstä lausuen, että R oli yhdessä erään toisen henkilön kanssa 3.5.1998 Lahdessa luvattomasti ottanut käyttöönsä ja käyttänyt K:n henkilöautoa kuljettamalla sen Lahdesta Heinolaan. Auto oli R:n käytössä vaurioitunut.
Lahden käräjäoikeus oli katsonut R:n syyllistyneen syytteessä kerrottuun menettelyyn ja R:n tunnustettua ajaneensa autolla metsään, ratkaissut auton vahingoittumisesta aiheutuneen korvausvaatimuksen, katsoen R:n ottaneen auton uudelleen käyttöönsä ja kolaroineen sillä.
Heinolan käräjäoikeus lausui, että syytteen tultua lainvoimaisesti ratkaistuksi ei samaa tekoa koskevaa uutta syytettä voitu ottaa tutkittavaksi, vaikka se nojautuisi uusiinkin perusteisiin. Lainvoimainen tuomio muodosti ehdottoman prosessinesteen. Käräjäoikeus lausui edelleen, että oikeusvoiman ulottuvuutta arvioitaessa käytettiin käsitettä teko tarkoittamaan tiettyä historiallista tapahtumaa. Syyttäjän kuvaus R:n menettelystä tarkoitti sitä tekoa, joka Lahden käräjäoikeudessa oli lainvoimaisesti ratkaistu.
Käräjäoikeus jätti syytteen tutkimatta.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Holma sekä lautamiehet Olkkonen, Peltonen ja Rautiainen.
Kouvolan hovioikeuden päätös 9.6.1999
Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden päätös poistetaan ja asia palautetaan käsiteltäväksi käräjäoikeuteen.
Hovioikeus totesi, että Lahden käräjäoikeus oli 5.11.1998 tuominnut R:n K:n auton luvattomasta käytöstä. Rikos oli kohdistunut auton omistajaan ja haltijaan eikä siinä ollut tutkittu nyt kysymyksessä olevassa asiassa R:n viaksi väitettyjä tieliikenteestä annettujen säännösten vastaisia tekoja. Se, että näiden rikosten oli väitetty tapahtuneen samanaikaisesti edelleen jatkuneen luvattoman käytön aikana ja luvattomasti käytetyllä autolla, ei ulottanut Lahden käräjäoikeuden tuomion oikeusvoimaa R:n viaksi nyt väitettyihin tekoihin. Käräjäoikeuden ei siten olisi tullut mainitsemillaan perusteilla jättää syytettä tutkimatta.
Hovioikeus poisti päätöksen ja palautti asian Heinolan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pöntinen, Setälä ja Murto. Esittelijä Markku Almgren (mietintö).
Viskaali Almgrenin mietintö:
"Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan nostettua syytettä ei saa muuttaa. Syyttäjä voi kuitenkin laajentaa samaa vastaajaa koskevan syytteen käsittämään toisen teon, jos tuomioistuin esitettävään selvitykseen ja muihin seikkoihin nähden katsoo sen soveliaaksi. Sanotusta lainkohdasta voidaan päätellä, että jos syyttäjällä on ollut mahdollisuus esittää yhdellä kertaa kaikki johonkin tekoon historiallisena tapahtumana kuuluneet kohdat ja niihin perustuvat vaatimukset, hänen on tehtävä se saman asian käsittelyn yhteydessä eikä enää uudessa oikeudenkäynnissä. Hovioikeus katsonee, että käräjäoikeuden päätöksestä ilmenevien tekojen suoritustapa huomioon ottaen kysymyksessä on sama historiallinen tapahtuma, joten Lahden käräjäoikeuden 5.11.1997 antaman lainvoimaisen tuomion oikeusvoima ulottuu luvattoman käytön lisäksi törkeään liikenteen vaarantamiseen, liikennerikkomukseen, liikenteen vaarantamiseen ja ajo-oikeudetta ajoon. Tämän perusteella käräjäoikeus on aivan oikein jättänyt tutkimatta syytteen. Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksynee käräjäoikeuden päätöksen perustelut."
Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa
R:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan R vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään Heinolan käräjäoikeuden päätöksen varaan.
Virallinen syyttäjä vastasi valitukseen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Lahden käräjäoikeus on 5.11.1998 antamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla tuominnut R:n rangaistukseen luvattomasta käytöstä, koska R oli Lahdessa 3.5.1998 ottanut luvatta käyttöönsä K:n henkilöauton ja kuljettanut sen Heinolaan. Lisäksi R on tuomittu näpistyksestä, koska hän oli anastanut autoon bensiiniä. Tuomiossa on edelleen todettu, että R:n otettua auton uudelleen käyttöönsä se oli vaurioitunut, minkä vuoksi R on velvoitettu suorittamaan vakuutusyhtiölle korvausta.
Heinolan käräjäoikeudessa 10.12.1998 virallinen syyttäjä on vaatinut R:lle rangaistusta siitä, että R oli Heinolassa 3.5.1998 kuljettaessaan Lahdessa luvatta käyttöön ottamaansa autoa syytteessä yksilöidyin tavoin jättänyt noudattamatta tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja määräyksiä sekä poliisin antamaa merkkiä ja että hän on kuljettanut henkilöautoa ajo-oikeudetta ja siten syyllistynyt törkeään liikenteen vaarantamiseen, liikennerikkomukseen, liikenteen vaarantamiseen ja ajo-oikeudetta ajoon.
Asiassa on kysymys siitä, estääkö Lahden käräjäoikeuden tuomio tutkimasta R:ää vastaan Heinolan käräjäoikeudessa esitettyjä rangaistusvaatimuksia.
Rikosasiassa annetun ratkaisun saatua lainvoiman ei muita samaan tekoon sisältyneitä rikoksia voida saattaa uudelleen tuomioistuimen tutkittavaksi. R:n syyksi Lahden käräjäoikeuden lainvoimaisella tuomiolla luetut ja hänen viakseen myöhemmin väitetyt teot kuuluvat tapahtumasarjaan, joka on saanut alkunsa K:n auton luvattomasta käyttöön ottamisesta. Tutkitussa syytteessä yksilöidyt teot eivät kuitenkaan ole tarkoittaneet aikaan, paikkaan tai muihin teko-olosuhteisiin nähden samoja tapahtumia kuin myöhemmässä eli Heinolan käräjäoikeudessa nostetussa syytteessä kuvatut teot eikä jälkimmäinen syyte siten tarkoita niitä tekoja, joista R on jo tuomittu rangaistukseen. Sillä seikalla, että R on Lahden käräjäoikeudessa velvoitettu suorittamaan korvausta K:n autolle Heinolassa aiheuttamistaan vaurioista, ei ole tämän kysymyksen kannalta merkitystä. Heinolan käräjäoikeuden ei olisi tämän vuoksi tullut jättää siellä esitettyjä rangaistusvaatimuksia tutkimatta.
Valitus ei anna aihetta muuttaa hovioikeuden päätöstä.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Per Lindholm, Anja Tulenheimo-Takki, Juhani Wirilander, Gustaf Möller ja Liisa Mansikkamäki. Esittelijä Jarmo Hirvonen.